Kyösti saapui vihdoin ja viimein luoksemme 13.10. perjantaina. Olihan sitä odotettu ja päiviä laskettu milloinka pieni saadaan vihdoin ja viimein kotiin. Aika hurahti sitten kumminkin odotettua nopeammin ja viimein ko. päivä koitti.

Automatka (n. 350km) kotiin sujui hyvin, alussa vähän pelotti toista, mutta hetken ajettuamme rauhoittui ja makoili pääasiassa vain sylissä välillä kurkkien ulos ikkunasta tai tuijottaen ratin takana olevaa uutta isiä silmät tapillaan. Muutaman kerran pysähdyttiin jaloittelemaan ja samalla Kyösti teki ulos pissit reippaasti.

Kotiin kun vihdoin ja viimein päästiin alkoi tutkiskelu ja ihmettely, mutta hyvin pian kumminkin Kyösti kävi pitkälleen nukkumaan, välillä heräten katselemaan uusia paikkoja. Ensimmäinen yö nukuttiin olohuoneessa Kyöstin kanssa lattialla, vaikka selkästi poika olisi ollut niin reipas, että olisi pärjännyt varmaan lattialla yksinkin. Yö meni pääasiassa rauhallisesti nukkuen (tosin ei minun kohdallani, heräsin jokaikiseen pieneen vinkaisuun tai liikkumiseenkin :). Välillä kävi nukkumassa lattialla keskessämme, välillä nukkui sohvan kupeessa.

Alussa ruoka ei meinannut pysyä sisässä siihen saakka, että olisi kerennyt imeytyä, vaan tuli ulkona oksennuksen mukana ulos. Kasvattaja sitten ehdotti voisiko olla kyse siitä, että painan massua vahingossa kantaessani ja tämän seurauksena Kyösti sitten oksentaisi. Ilmeisesti kyse oli sitten siitä, sillä oksentaminen loppui. Vettä myöskin alussa joi arkaillen, mutta kun yhdessä vähän tuttipullon avulla yritimme, niin sitten suostui juomaan jo oma-alotteisesti vesikupistakin.

Nyt on sitten viikonloppu takana ja uusi viikko edessä. Kyösti on selvästi kotiutunut ja reipastunut huomattavasti siitä mitä ensimmäisinä päivinä oli. Ulkonakin uskaltaa jo ainakin osan ajasta ihan reippaasti ja oma-alotteisesti tutkailla ympäristöä ilman, että täytyy koko ajan liimaantua jalkaan kiinni tai roikkua housun puntissa kiinni. Lehdetkin maassa alkaneet kiinnostaa enempi mitä kengännauhani. Nyt ollaan jo reippaasti tehty ulos kakat ja pissit, vaikka toki sisällekin pääsee tulemaan välillä leikin tiimellyksessä pissit.

Kävimme äsken taas tutustumassa uuteen ympäristöömme tuolla ulkosalla ja yritin samalla ottaa Kyöstistä kuvia, mikä olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Kyösti ei pysynyt hetkeäkään aloillaan ja aina kun näytti sille, että olisi ollut mahdollista saada otettua edes jonkinmoinen kuva, niin Kyösti lähti juoksemaan jonnekin suuntaan tai vähintään hypähti iloisesti varmistaen sen, että varmasti jokainen kuvista on heilahtanut ja epäselvä. :)

Tässä todistusaineistoa:





Onnistuneita otoksia siis... :) No, paremmalla onnella jatkossa ja toivottavasti saisin hankittua paremman kamerankin, joka ei olisi niin herkkä tykkäämään pahaa heiluvista kohteista.