Tänään Kyösti oli yksin ensimmäistä kertaa, sen aikaa kun kävimme tuossa lähellä olevassa ruokakaupassa pikaisesti, aikaa meni ehkä 20min. Tuntui kamalalle jättää toinen pieni yksin, kun väkisin olisi ollut tulossa mukaan. No, päätimme kumminkin kokeilla miten ko. aikaa menee sillä ja kun tulimme kotiin ja kuuntelimme oven takana mitä kuuluu toiselta puolelta, niin sieltä ei yllätys yllätys kuulunut mitään. Avasimme oven ja odotin näkeväni Kyöstin oven takana, mutta poika tulikin makuuhuoneesta sen näköisenä, että oli varmaan ollut nukkumassa. Ei siis ollut moksiskaan tuosta lyhkäisestä ajasta, jonka joutui yksin olemaan. Meidän reipas pieni.

Kyösti on myöskin viimein ymmärtänyt kunnolla miten mukavaa on olla ulkona. Aikaisemmasta "ota minut syliin nyyyyt ja mennään äkkiä takaisin kotiin" tyylistä ei ole jälkeäkään, sen sijaan poika uskaltaa jo reippaasti ja oma-alotteisesti haistella ympärillä olevia juttuja, eikä millään tahtoisi takaisin sisälle.

Autossa on myös tottunut jo vähän paremmin matkustamaan. Ollaan nyt monena päivänä käyty autossa pieniä aikoja olemassa ja pääosin hyvin mennyt, mitä nyt välillä täytyy yrittää kiivetä minun olkapäälle, minne lie kuvittelee sitä kautta pääsevänsä. Voi kun ymmärtäisi miten nättejä katseita saa vieressä ajavilta autoilijoilta ja kyydissä istuvilta, tulisi ylpeä koira. :) Nyt olemme menossa käymään autolla siskoni luona, hän kun ei ole vielä Kyöstiä tavannut.