Kokeiltiinpa tuossa Mirjan ehdottamaa tapaa, jolla saisi mahdollisesti Kyöstin tekemään tarpeensa lumihankeen. Kyöstin tehtyä tarpeensa paperille eteiseen nappasin ne talteen ja seuraavan ruokailun jälkeen sujautin muovipussiin ja nappasin Kyöstin syliin. Ulkona kippasin jätökset lumelle ja tamppasin itse jätösten ympärillä tovin pyörien edestakaisin. Kyösti nuuhkaisi, mutta ei sen kummemmin keskittynyt itse asiaan vaan hetken katseltuaan touhuamistani käsitti selvästikin heilumiseni jonkinmoiseksi leikiksi; tarttui housunlahkeeseen hampaillaan kiinni ja alkoi kiskoa. Arvelin yritykseni epäonnistuneen ja jatkoimme matkaa (palatkaamme tähän kokeiluun uudelleen). Hyvä puoli tässä oli se, että jos joku naapuri sattui katsomaan ikkunasta oli hänellä varmasti erittäin mielenkiintoista katsottavaa. :)
Kiersimme rauhallisella pätkällä pienen lenkin Kyöstin ollessa irti. Kyösti ei keskittynyt olennaiseen, siihen, että tekisi ne kakat jonnekin sinne pihalle, vaan enemmänkin kyttäämään minua. Kulki koko matkan vajaan puolen metrin säteellä jaloistani sivulla. Kuinka oiva tilanne palkata ja opettaa kulkemaan nätisti vierellä. Täytyy huomioida jatkossa. (Saisi kyllä keskittyä siihen toiseen olennaiseenkin siellä ulkona...) Sisälle tullessa tuttuun tapaansa teki taas tarpeensa paperille.