Kyöstin kanssa kävimme juuri taas ulkona, hihnan kanssa. Pissit ja kakat unohtuu kyllä herkästi hihnan kanssa ulkoillessa, mutta jospa sekin siitä, kun harjoitusta tulee riittävästi. Kovin ei poikaa vielä hihna miellytä ja minäkin alan muistuttaa enemmän namiautomaattia kuin ihmistä. Taskut täynnä herkkuja, jotta voi aina tilaisuuden tullen niitä tuolle ahmatille syöttää palkkioksi. Ja sen se selkeästi tietää, aina kun tulee ulkona tilanne, ettei Kyösti ole aivan varma mitä siltä odotetaan, niin se tulee eteen istumaan ja tuijottaa kuin kysyen "noo oiskos sitten namin aika?". Istumistakin ollaan sen verran jo harjoiteltu, että Kyösti rupeaa ikään kuin kokeeksi istumaan jo ennen kuin sitä edes pyytää, jos sillä sitten se nami irtoaisi. :) Istuupahan ainakin nätisti edes hetken aikaa ennen ruoan saantia, ennen ulos menoa ja ennen ulkoa sisään tuloa ja pyynnöstä muulloinkin.

Matolääke annettiin myöskin tänään, hyvin upposi ruoan seassa. Itse nähnyt useammin koiria, joille täytyy kaikenmaailman vippaskonsteilla matolääke antaa, Kyösti ei edes huomannut sitä ruoan seasta. Toinen on vielä niin ahmatti, että söisi niin paljon kun saisi ja varmaan melkein mitä vaan.

Vielä yksi syy iloon on se, että ihmisten jalkojen astuminenkin on unohtunut, ainakin hetkellisesti. :)





Leijonan pentu ("tukka" sekaisin sähköisyyden vuoksi:):





Täytyy aina turvautua näin pysähtyneisiin hetkiin, että saa selvän kuvan otettua.