Nyt asutaan sitten täällä uudessa kodissa, Kyöstikin on kotiutunut jo hyvin. Tavarat vielä osittain hujan hajan, mutta eiköhän nekin saada tässä ennen joulua paikalleen.

Yksi ilta tuossa Kyösti yritti "karata" ensimmäisen kerran. Muuttoa tehdessä piti pitää ovea auki ja Kyösti huomasi hetkensä tulleen. Kipitti nenäni alta rappukäytävään ja sieltä suoraan pihalle, vaikka huomasi ja kuuli häntä kutsuttavan. Ulkona ei olisi halunnut antautua kiinni. Ilmeisesti arveli meillä olevan niin kurjaa, että päätti alkaa kulkukoiraksi. ;) Meillä kun joutuu tekemään kaikkea kurjaa, kuten nukkumaan, leikkimään, syömään, saamaan rapsutuksia ja tekemään jotain pyynnöstä... Voi pientä koiraa.

Kyöstin kanssa ollaan käyty tutustelemassa uuteen ympäristöön, täällä onkin mukavia ulkoilureittejä. Heti tuossa talon alapuolella tien toisella puolella on isohko pelto ja siinä kupeessa polku, joka kiertää rantaa pitkin. Alla kuvia.












Otin n. 30 kuvaa, joista yksi onnistui kohtalaisesti, tässäpä se: :)
Kuvassa ei suinkaan katsella kaihoisasti järvelle päin, vaan kytätään miehen kädessä olevaa namia. Sai edes hetken olemaan aloillaan.

Oikein rauhaisaa joulua sisaruksille!